”Olen enemmän kulkija kuin kyttääjä”

Huomasin kauan sitten ulkomaanmatkalla, että järjestelmäkamerani oli varastettu. Pieni varas oli huomaamatta ryöminyt penkkien alla, kun torkuimme paikallisbussissa matkalla alas pilvisademetsästä. Kamerarungon mukana hävisi liki täysi filmirulla kuvia, jotka koin korvaamattomiksi. Rikos paljastui vasta perillä hotellihuoneessa reppua avatessa. Olin tolaltani. Vaimoni ymmärsi ja yritti lohduttaa.

”Ei se ole pelkkä kamera. Se on mun koko elämä,” vastasin.

Olen kemiönsaarelainen toimittaja, tietokirjailija ja valokuvaaja, jolle kirjanteko on intohimo. Otin ensimmäisen valokuvani 5-vuotiaana metsäretkellä isän ja isoveljen kanssa. Kamerana oli isän neuvostovalmisteinen Smena 8. Ensimmäisen käsikirjoituksen postitin kustantajalle 12-vuotiaana. Olin takonut ikivanhalla Remingtonin matkakirjoituskoneella jännityskertomuksen Timanttitrokarit iskevät.

Ystävällinen kustantaja opasti vastauksessaan etsimään tutumpia aiheita: ”Toivotamme Teille jatkuvaa innostusta kirjallisten harrastusten parissa.” Into sen kuin yltyi, kun sain rippilahjarahoilla hankittua oman kameran. Julkaisin ensimmäisen valokuvateokseni 22-vuotiaana ja toisen heti seuraavana vuonna. Tuohon aikaan kuvasin vielä ihmisiäkin.

Palkittu luontokirjailija Lasse Kylänpää pellon laidalla.

Luonto on aina ollut iso osa minua. Linnuista aikoinaan alkanut harrastus on kasvanut kiinnostukseksi kaikkea elävää kohtaan. En etsi harvinaisuuksia enkä bongaa. Olen huono oppimaan ja etenkin muistamaan eläin- ja kasvikunnan lajeja nimeltä, mutta nautin ilmiöistä ja kohtaamisista.

Luontoa kuvatessani olen enemmän kulkija kuin kyttääjä. Väistämättä retkillä on jännittävää myös kontata, ryömiä tai jähmettyä, maata vain hiljaa aloillaan ja odottaa. Toisinaan kyyhötän myös piilokojuissa, kun kohde sitä edellyttää.

Ihmisen ja luonnon suhde kiinnostaa minua erityisesti. Olen kirjoissani antanut ihmiselle roolin muun muassa jokiluonnon kesyttäjänä, moottoritien rakentajana ja etelämaalaisena pikkulintujen tappajana. Päivänkierto on kuudes kirjani, ja ihminen on jälleen vahvasti läsnä.

Vaikka kamera on aina ollut minulle tärkeä, en ole koskaan ”vain ottanut kuvia”. Laukaisimen painamiseen täytyy olla joku tarkoitus. Kirja on hyvä tavoite. Työskentely vaatii suunnitelmallisuutta, kokonaisuuksien hahmottamista, pitkäjänteisyyttä ja kykyä sietää omia mokia, joita tulee aina tehtyä.

Palkitsevinta on yhdistää kuvaamisen ilo haluun jalostaa tietoa ja arjen havaintoja eläväksi asiaproosaksi.

Toivon, että viihdyt kirjojeni parissa.

Tutustu myös Lasse Kylänpään aiempiin teoksiin